Koivu oli pahasti kallellaan ja uhkasi kaatua isoisän viime puhteinaan tekemän leikkimökin päälle. Kaikki kylän metsurit tuntuivat olevan sillä hetkellä kiireisiä.

Itseltä löytyivät kyllä tarvittavat välineet mutta ei tippaakaan kokemusta. Koskaan en ollut edes nähnyt puunkaatoa. Koivu ei ollut mikään jättiläinen, eikä vaaravyöhykkeessä sijainnut kuin se leikkimökki, joten mieleen tuli että saisikohan tuon nurin ihan itse. Arvelin että myös siihen hommaan on omat niksinsä jotka olisi paras tietää jos urakkaan on ryhtymässä. Kirjahyllystäni löytyi kaikenlaisia tietokirjoja, mm. mainio Esko Kuokkasen ”Aaltopahvista Ötökkäverhoon”, kodin niksikirja, aivan viimeisen päälle tyylillä tehty opus. Mutta missään ei ollut tarpeeksi havainnollisia ja seikkaperäisiä ohjeita siihen että kuinka ensikertalainen voisi saada puun nurin turvallisesti ja siihen suuntaan kun on tarkoitus.
Joskus samaan törmää keittokirjoissakin, ohjeissa oletetaan että lukijalla on kaikki perusasiat hallussa. 

Ovatko perinteiset tietosanakirjasarjat tänä päivänä muuta kuin jätettä? Edes divarit eivät niitä ota vastaan, kun niille ei ole enää käyttöä. Milloin mahdettiin painaa viimeinen tietosanakirjasarja? Ja paljonkohan niitä ylipäätään oikeasti käytettiin vai oliko niiden tärkein arvo että niillä sai kirjahyllyn arvokkaamman näköiseksi? Sanaristikoita tehdessä niistä tuli katsottua jokien tai vuorten nimiä. Jos olen oikein ymmärtänyt, tietosanakirjoja myivät paljon ovelta ovelle kiertävät kauppiaat. Itse tykkään edelleen lukea niitä selaillen ja bongata kiinnostavaa tietoa. Eräällä ystävälläni oli tapana lukea tietosanakirjasarjaa kuin romaania, kokonaan läpi alusta loppuun. Hänellä olikin sitten yleistieto hallussa.

Mutta kun nykyään haluaa pikaisesti jotain erityistietoa niin sutjakkaampaa kuin etsiä sitä tietokirjoista on vain googlata se. Ja nyt sanallisen infon lisäksi löytyy etsitty tieto yhä useammin myös visuaalisena.

Youtube tunnetaan viihdyttävänä musiikkivideoiden aarrearkkuna jonne saattaa helposti jumiutua pitkäksi aikaa kun video vie seuraavaan ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan. Viihdearvon lisäksi Youtubella on myös yhä suurempi hyötyarvo kun ihmiset jakavat sinne hupitemppujensa ja suosikkibiisiensä lisäksi myös osaamistaan; tietojaan ja taitojaan.

Ja niin myös puunkaatamisesta löytyi videoita. Ja monta. Otteiden ja välineiden perusteella moni videon tehnyt puunkaataja näytti olevan ihan oikea ammattimetsuri. Ja sellaiselle jolla ei ole mitään kokemusta hommasta, seikkaperäinen video jossa selkeästi näytetään miten työ tehdään on pelkkään tekstiin (vaikka se olisi valokuvin täydennetty) verrattuna aivan ylivoimainen. Tuli mieleen koulun veistotunnit missä opettaja näytti työvaiheen ja sitten se tehtiin. Koivu kaatui ja ihan oikeaan suuntaan. Ei kuitenkaan ilman apua, varmistaja tarvittiiin kiristämään taljaa.

Puunkaatamisesta tuli ahaa elämys jonka jälkeen nykyään aina kun eteen tulee tenkkapoo, niin tulee katsottua josko siitä löytyisi seikkaperäinen video. Ja lähes aina löytyy. On tullut katsottua opetusvideot sirkkelistä ja sahauskulmista, miten rakennetaan tukevat penkit ja pöytä ulkokäyttöön, kuinka sushia pyöritellään, miten helposti nyljetään made, kuinka teepaidan saa taitettua hetkessä parilla kädenliikkeellä kuin se olisi kaupan hyllyllä, tai kun on jokin tenkkapoo ammattiohjelman kanssa jne. Manuaaleja ei tule enää edes otettua esiin pakkauksesta.
Tähän mennessä ainoa kerta kun tuubista ei löytynyt opetusvideota, oli kun piti vaihtaa uuteen autoon lamppu. Ja kun sitä lamppua pähkäili paikoilleen, tajusi miksei videota ole; aika mahdoton kuvata jotain mitä ei voi nähdä, joka pitää tehdä vain tunnustelemalla sormin.
Ihmisten into jakaa tietojaan ja taitojaan onkin yksi netin parhaista puolista.

Milloinkahan laitteiden valmistajat heräävät ja tekevät manuaalinsa videolle? Uusien laitteiden ja ohjelmien kanssa käyttöohjeet voivat olla todellista tuskaa jota lisää jossain Ouagadougoussa tehty käännöstyö.
Niiden sijaan jos olisi videopätkä missä näytetään miten homma hoituu vähentäisi monta hikipisaraa ja kirosanaa.

Onko youtuben tämän päivän tehokkain kouluttaja ja opettaja?

Silti kun koivu on tarpeeksi iso, palkkaan mieluummin ammattimiehen tekemään homman. Ennen kuin puu on nurin ja pilkottu ja kuljetettu pois, vierähtää niin kauan että kun freelancerina lasken siihen menettämäni työajan, niin halvemmaksi tulee teettää homma ammattilaisella. Kuten monessa muussakin hommassa.